sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Tsemppaava tunnustus ja kiehkurapeltoja


 

Sain elämää ja elämyksiä -blogin pirkolta mieltä hykerryttävän tunnustuksen, jonka teema on "...jaetaan sellaisiin blogeihin, joiden kirjoittajilta olette saaneet tukea ja hyviä neuvoja...". Pirkko kirjoittaa: Lähetän tunnustuksen eteenpäin blogiystäville, jotka aikoinaan kommentoinneilla ja tsemppaamisella innostivat tämän  blogini esiäitiä jatkamaan alkua pidemmälle. Ilman teitä ei olisi tätä blogia, olkaapa hyvät. 

Ja yksi on minun blogini. Olen otettu ja liikuttunut. Pirkko on puolestaan kannustanut ja rohkaissut minua monella tavalla, antanut neuvoja ja jakanut puutarhuroinnin ilot ja surut. Tsempataan jatkossakin toisiamme ja muita!

Tavallisesti en laita eteenpäin näitä tunnustuksia, kun monella on blogissaan kielto, mutta nyt en voi olla mainitsematta muutamia vanhoja ja uusia blogituttavuuksia. Vilukissi, kirjoittaa pohjalaisella murteella asiasta kuin asiasta ja hänen jutuissaan on aina jotakin tajunnan räjäyttävää ja nauruhermoja kutkuttavaa. Kmsu, pitää nykyisin Maistuis varmaan sullekin -blogia, on ollut porukoissa mukana pitkään. Laittaa varmasti maailman parhaita ruokia ja leivonnaisia ja omistaa taitavan viherpeukalon. Uusista tuttavuuksista Geranium, ilostuttaa mukaansa tempaavilla jutuillaan ja kasvitietämyksellään. Olen VAIHTUVIIN HELMIIN kerännyt suosikkiblogejani, kaikki te olette tunnustuksen ansainneet.

Kaikilla kommentoijillani ei ole blogia. Heille myös kiitokset palautteestanne ja neuvoistanne. Tiltu, intopii ja hannah, ovat marttoja, jotka tsemppaavat marttamaiseen tyyliin. Kiitti ja tsemppiä marttailuun!

Lauantaina oli lämmintä. Sain lakaistua viimeisetkin Leca-sorat Olokolosta. Mies naputteli kasaan pari uutta ruostunutta kukkalaatikkoa, joten nyt minulla on pystymalleja 4 kpl ja vaakamalleja 2 kpl. Jokaisen pohjalla on 3 kottikärryllistä Leca-soraa. Kerään laatikoihin puidenlehtiä (ja niitähän alkaa jo olla) ja kesäkukkamultia kera kanankakan, muhimaan ja odottamaan ensi kesän istutuksia.

Tänään olisi tarkoitus sipaista kellarin ulko-ovi mustaksi, edellyttäen että on poutaa. Nyt ovi on vaalean harmaa ja pistää vähän silmään tummaa kivijalkaa vasten. Esteettisyys ei tosin ole ainoa syy värin vaihtamiseen, vaan tilasimme aurinkokennolla toimivan lämmitin-tuulettimen, josta kerron myöhemmin, jos se toimii.

Kuvasin puituja viljapeltoja, taas kerran, kun niissä on niin kauniita kiehkuroita. Luonnon omia taideteoksia.





20 kommenttia:

  1. Upeita maisemia! Minäkin ajelin eilen maaseudulla mieheni kyydissä, muttei pysähdytty sellaiseen paikkaan, että olisin voinut noita ihania peltoja kuvata.

    Onnea tunnustuksesta! Mukavaa sunnuntaita ja maalausiloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pellot ovat tosi kiehtovia, kaikkina vuoden aikoina. Onneksi nuo pellot levittyvät aivan kotipihan edessä, ei tarvitse edes vaivautua lähtemään pihalta niitä kuvaamaan, hih.

      Kiitos! Ensin akvaarioveden vaihtoon ja sitten pihalle sutimaan.

      Poista
  2. Viljapeltojen keltainen on aivan upea väri. Syksyinen, mutta lämmin. Kaukana on syksyinen harmaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään samaa ku säkin, ei harmaudesta tietoakaan.

      Poista
  3. Onnea tunnustuksesta!

    Upeita viljapeltoja, todellista taidetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Noita peltoja oon jaksanut katella ja kuvata koko asumisajan eli 5 vuotta.

      Poista
  4. Onnea tunnustuksesta !
    Hienoja pelto kuvia ja kuvioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti ja kyllä noita pellon pientareita viitsii koluta ja kuvata.

      Mitä merkkiä se sun viiniköynnökses on? Jäi tänäkin vuona hankkimatta.

      Poista
  5. Tunnustus ja superihana kuva ovat kyllä tulleet ihan oikeaan osoitteeseen, niin on blogisi, kuvasi ja kirjoituksesi kaikilla tavoin ilahduttavia. Onnea, Nettimartta! Ja syvä niiaus kehumaininnasta. Meinaa rintaranka pian ratketa.

    Upeita peltokuvia, ihanaa Suomi-Toscanaa!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti sulle, kanssa! Suomi-Toscana, toi vertaus kuulostaa hyvältä. Täydet pisteet Suomen maaseudulle.

      Poista
  6. Kauniit ovat peltosi. Kuvia kun katselin tuli ahaa-elämys, että pellot on silmälle ja sielulle ihan yhtä tärkeitä kuin vedet.
    ps. jos kukkalaatikoita alkaa olleen liikaa, mä olen valmiina auttamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat, aina ei tarvita kukkaloistoa. Hyvä tietää, että sä voisit uhrautua. Katotaan ens kesänä...

      Poista
  7. Voi että, martta-siskoni, kiitos tunnustuksesta! Olen hurjan otettu ja kiitollinen. On niin mahdottoman mukavaa saada vaihtaa täällä blogistaniassa ajatuksia ja tsemppausta puolin ja toisin, ja kaikkien suosikkiblogieni kirjoittajat ovat tulleet pikkuhiljaa tosi tärkeiksi. Niin sinäkin. Virtuaalihalit!!

    VastaaPoista
  8. Kiitos tunnustuksesta!:) Kyllä nuo tunnustukset ihan mieltä lämmittää, vaikka olenkin jo pitkään pitänyt sen linjan, etten niitä enää blogiini laita (on nääs niin pirun vaikeaa jakaa niitä eteen päin, kun aina olisi niin paljon vaihtoehtoja, joille niitä haluaisi jakaa;)).

    Kauniita on viljapellot puituinakin, mutta kohta on synkeää, kun pellot kynnetään. Aika vauhtia syksy taas tuntuu etenevän. Kurjetkin ovatkin jo taas matkalla etelään.:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tiedän kantasi, enkä minäkään näitä yleensä laita eteenpäin. Vastaanotan kyllä mielelläni. Tosi mielelläni.

      Kurkien ja joutsenten töräyksiä tosiaan kuuluu. Keväällä ne sykähdyttävät ilolla ja syksyllä, noh, ei niinkään...

      Poista
  9. blogiton kiittää myös huomiosta - sielua hyväilee kypsän viljan tuoksu - sadonkorjuu jatkuu, omenapadat porisevat ja varastot täyttyvät pitkää pimeää vuodenaikaa varten -

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä se vaan jaksat ahkeroida. Oot oikea perusmartta.

      Poista
  10. Kyllä pääsen vielä niiausasentoon; joten iso niiaus ja kumarruskin päälle, Rakas Ystäväin!

    VastaaPoista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...